Yleistä museosta

Museorakennus

Suomen maatalousmuseon päärakennus valmistui helmikuussa 2005. Rakennus on tiilirakenteinen sekä seinien että katonkin osalta. Puuta on käytetty museon sisäverhouksessa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Sarlotta Narjus (Arkkitehtitoimisto SARC oy) ja sen omistaa Senaatti-kiinteistöt.

Rakennus on U-kirjaimen omainen. Sen pohjoissiivessä on näyttelytila, eteläsiivessä ravintola, toimistot sekä muut aputilat. Keskiosassa on seminaaritila Riihi sekä sisääntuloaula, josta on käynti eri siipiin. Rakennus rajaa keskelle suojaisan sisäpihan, joka toimii lämpimänä ja suojaisana oleskelutilana sekä maisemallisena keskipisteenä.

Museorakennuksen tontti on Loimaan kunnan Puujalkalan kylässä läheltä Turku–Tampere valtatietä (valtatie 9). Tontin koko on noin 5,3 hehtaaria.

Päärakennuksen lisäksi museolla on kaksi muuta näyttelyrakennusta, jotka on otettu käyttöön vuosina 2007 ja 2019.

Ulkoalue

Museon piha-alueelle on pystytetty kahdeksan eri-ikäistä hirsilatoa. Ladot on siirretty museolle eri puolilta Suomea ja niillä on kaikilla oma erityinen rakenteensa ja muotonsa. Latorivistöstä löytyy 200-vuotias maakattoinen latovanhus Vampulasta ja läpiajettava haapalato Tohmajärveltä. Lisäksi latoja on lahjoitettu mm. Lempäälästä ja Karvialta.

Hirsiladot alkavat olla maatalouden harvinaisimpia rakennuksia. Ladoista on tullut katoavaa kansanperinnettä, sillä niille on enää harvoin aktiivista käyttötarkoitusta.

Mellilän pappilan vanha riihi siirrettiin Suomen maatalousmuseon pihalle kesällä 2019. Riihtä on käytetty viljan kuivaamiseen ja puimiseen. Se on tyypiltään niin sanottu luuvariihi, jossa on rivissä kiuashuone, riihi, puimahuone eli luuva sekä olkilato. Riihi on ainakin 150 vuotta vanha. Kesällä 2019 riiheen tehtiin uusi katto ja muurattiin luonnonkivestä kiuas. Riihen on lahjoittanut Loimaa-Seura ry ja sen siirtämiseen on saatu tukea Manner-Suomen maaseutuohjelmasta sekä Leader-toimintaryhmä Jokivarsikumppaneilta. Työstä suurimman osan tekivät ahkerat talkoolaiset.

Kesäkaudeksi museon maille muuttaa karvaisia, kaakattavia ja kirmaavia kavereita museovieraita ilahduttamaan. Eläimellinen meno pihalla alkaa keväällä heti säiden salliessa ja syksyn tullen eläinystävät palaavat takaisin koteihinsa.

Lapset voivat kesäisin ajella museon pihassa polkutraktoreilla ja ratsastaa keppihevosilla esteradalla. Lasten pihalla on myös vanha traktori, jonka kyytiin saa kiivetä.